Neljän jälkeen oltiin Aucklandin lentokentällä, josta siirryimme bussin kanssa keskustaan. Sieltä taksilla hotellille, ja kun olimme saaneet matkatavarat huoneeseen, lähdimme heti paikallisjunalla keskustaan. Junassa samaan vaunuun kanssamme hyppäsi akatsuki ja myöhemmin kaupungilla vastaan käveli supermies ja -nainen, vampyyri ja merirosvo. Asiaa hetken selvitettyäni ymmärsin, että juuri tämän viikonlopun ajan Aucklandissa on Maailmanlopun expo, jossa olisin voinut tavata Supernaturalin, Games of Thronesin ja muiden tv-sarjojen tähtiä. Harmittaa ihan hirveästi, etten tiennyt koko tapahtumasta mitään etukäteen. Supernaturalin Bobbyn kanssa olisi ollut ihan mahtava jutella. Ja liputkin olisivat maksaneet vain 20 dollaria eli noin 15 euroa.
Keskustassa nousimme eteläisen pallonpuoliskon korkeimpaan rakennukseen: Auckland sky toweriin. Ylin kerros oli poissa käytöstä, mutta nousimme 186 metrin korkeuteen. Infotaulun mukaan sieltä näki jopa 80km joka suuntaan. Ilta hämärtyi nopeasti ja lähdimme takaisin hotellille.
Seuraava aamu alkoi sähläten, kun aamiaisen jälkeen raahauduimme keskustaan matkatavaroiden kanssa. Satoi vettä, ja tarkoitus oli ottaa taksi Aviksen liikkeelle keskustan toiselle laidalle, mutta koska kaupungissa oli samaan aikaan myös triathlonin maailmanmestaruuskisat, ei takseja ollut saatavilla. Kävelimme keskustan halki, ja autolla pääsimme liikenteeseen vasta kello 11.
Sade ei missään vaiheessa loppunut, mutta se ei haitannut lainkaan, kun pääsimme Hobittilaan. Koko kahden tunnin kierroksen ajan ei edes olisi muistanut, että vettä satoi, ellei melko usein olisi joutunut puhdistamaan kameran linssiä. Joulukuussa ensi-iltaan tulevan Hobitti-elokuvan vuoksi Kontu oli kunnostettu täyteen loistoonsa, ja pääsimme jopa näkemään uusia alueita ja lavasteita, jotka oli rakennettu vain Hobitti-leffaa varten. Iik. Täytyy kyllä katsoa reissun jälkeen TSH -leffat uudestaan ja miettiä sitten aina, että "tuolla mä kävin ja tuossa mä seisoin ja..."
Ostim Hobittilasta tuliaisia ja anorakin.
Hobittilan jälkeen meille ei enää jäänyt aikaa käydä Rotoruan vulkaanisissa puistoissa, vaikka niin oli suunniteltu. Ajettiin kuitenkin puistojen kautta, ja matkalla kurkattiin tien vieressä olevaan hieman suurempaan ojaan, joka osoittautuikin kuumaksi lähteeksi, jossa jo oli ohikulkijoita pulikoimassa. Huomenna toivottavasti pääsemme kokemaan saman, kun lähdemme kävelemään Tongarion luonnonpuistoon, JOS tuo järkyttävä sade loppuu.
Seuraava aamu alkoi sähläten, kun aamiaisen jälkeen raahauduimme keskustaan matkatavaroiden kanssa. Satoi vettä, ja tarkoitus oli ottaa taksi Aviksen liikkeelle keskustan toiselle laidalle, mutta koska kaupungissa oli samaan aikaan myös triathlonin maailmanmestaruuskisat, ei takseja ollut saatavilla. Kävelimme keskustan halki, ja autolla pääsimme liikenteeseen vasta kello 11.
Sade ei missään vaiheessa loppunut, mutta se ei haitannut lainkaan, kun pääsimme Hobittilaan. Koko kahden tunnin kierroksen ajan ei edes olisi muistanut, että vettä satoi, ellei melko usein olisi joutunut puhdistamaan kameran linssiä. Joulukuussa ensi-iltaan tulevan Hobitti-elokuvan vuoksi Kontu oli kunnostettu täyteen loistoonsa, ja pääsimme jopa näkemään uusia alueita ja lavasteita, jotka oli rakennettu vain Hobitti-leffaa varten. Iik. Täytyy kyllä katsoa reissun jälkeen TSH -leffat uudestaan ja miettiä sitten aina, että "tuolla mä kävin ja tuossa mä seisoin ja..."
Ostim Hobittilasta tuliaisia ja anorakin.
Hobittilan jälkeen meille ei enää jäänyt aikaa käydä Rotoruan vulkaanisissa puistoissa, vaikka niin oli suunniteltu. Ajettiin kuitenkin puistojen kautta, ja matkalla kurkattiin tien vieressä olevaan hieman suurempaan ojaan, joka osoittautuikin kuumaksi lähteeksi, jossa jo oli ohikulkijoita pulikoimassa. Huomenna toivottavasti pääsemme kokemaan saman, kun lähdemme kävelemään Tongarion luonnonpuistoon, JOS tuo järkyttävä sade loppuu.
No comments:
Post a Comment