Madame Tussauds, Watford ja Warner Bros

Hypertekstiesseen jälkeen oli taas aikaa huilia viikko. Sain vieraan Suomesta maanantaina ja oli aikaa käydä Trampsissa, Worcesterin keskustassa, katedraalissa ja Lontoossa. Perjantaina aamulla hyvästeltyäni poikaystäväni Stanstedin lentokentällä jäin pohtimaan tulevaa päivää. Koko päivä piti viettää yksin pelottavassa Lontoossa, joten päätin sitten tehdä siitä vielä vähän pelottavamman menemällä Madame Tussaudsille, jossa en ole koskaan ennen käynyt. Tapasin paljon julkkiksia ja kävelin "kammokujalla". Oli kyllä aika hurjaa.

Madame Tussaudsin jälkeen päätin lähteä junalla Watfordiin, jossa viettäisin seuraavan yön. En tiedä mikä tarjous mahtoi olla kyseessä, kun iltasella löysin hotellilleni ja tajusin, että olin maksanut yöstä näin hienossa hotellissa vain 50€. Oli kyllä mukavaa. Illalla kävin vielä kävelyllä ja otin kuvia hotellin ympäristöstä ja puistosta. Eivät kyllä onnistuneet kovin hyvin, joten lisään nyt vain tämän yhden kuvan:

Sitten se päivä koitti. Lauantaina aamulla heräsin aikaisin ja käppäilin Warner Brosin studiolle, joka sijaitsi hyvin lähellä hotelliani. Oikeastaan tuli vietettyä siellä sitten koko päivä, kun kierros, johon olin lähdössä parin kaverin kanssa, oli buukattu vasta puoli viideksi. Onneksi studion kauppa oli valtava, joten pohdin jo valmiiksi ostokset, jotka nappaisin mukaani, kun tulisimme kierrokselta. Ostoslista oli kyllä aluksi ihan hirmupitkä, mutta koska oli paljon aikaa, sain järkevästi poistettua noin puolet tavaroista ja ostin sitten vain ne "pakolliset".

Jos et halua lukea Warner Brosin kierroksen "juonipaljastuksia", kannattaa lopettaa tämän postauksen lukeminen tähän. Kuviakaan en näin ollen suosittele katsomaan.

Kierros alkoi fantastisesti lyhyellä leffalla Harry Potterista ilmiönä. Päänäytteljiäkolmikko esitteli elokuvan tekoon liittyviä juttuja valkokankaalla, kunnes kangas nostettiin ylös ja sen takaa paljastui valtava kultainen ovi Suureen Saliin. Se hetki oli kyllä uskomaton.

Tätä autoa päästiin studiolla myös ajamaan. Meikä oli ratissa, ja mentiin sitten ihan ympäriämpäri. Pääsimme myös kokeilemaan luudalla lentämistä rohkelikon tupakaavuissa - lentomatka oli melko pitkä: Lontoon autoteiltä Tylypahkan tiluksille. Kummastakin seikkailusta sai sitten ostaa videon tai pelkkiä kuvia. Oli aika kallista huvia, jos siitä muiston itselleen halusi, joten tyydyin yhteen kuvaan, jossa olen ystävineni auton sisällä. Huispauksen tosin tulen muistamaan aina. Melkein nappasin siepinkin.

Jonotusta kierrokselle

Iik.

Suuri Sali

Poikien makuuhuoneet

Optisia illuusioita. Arvaa miten pitkä käytävä todellisuudessa on?  N. pari metriä.

Rohkelikkojen tuvasta

Pelataanko shakkia?

Aivan valtavan kokoinen Tylypahka. Mutta ei tarpeeksi suuri, että olisi oikeasti päässyt käppäilemään käytävillä. Kuulin, että sellainen Tylypahka löytyisi Floridasta. Täytynee suunnata sinne seuraavaksi.

Ostokset. Tässä tosin ei ole ihan kaikki, sillä paria lahjaa en voi vielä paljastaa. Suklaasammakko ja Bertie Bottin jokamaunrakeet säästän Suomeen. Omnomnom. Rakeiden makuvalikoimaan tosin lehtisen mukaan kuuluvat myös oksennus, saippua ja mädäntynyt kananmuna...

Moniko muuten tiesi, että Feeniksin Killan leffajulisteissa ei ole oikeasti Ginny Weasleyn näyttelijä Bonnie Wright, vaan hänet korvaava näyttelijä? Tämä johtui ilmeisesti siitä, että kuvauspäivän aamuna Bonnie oli nukkunut pommiin.

Oli aivan henkeäsalpaava viikonloppu, ja toivon joskus pääseväni todella käymään tuolla Floridan Tylypahkassa ja Tylyahossa, sillä en edes ehtinyt maistelemaan kermakaljaa, jota studiolla myytiin. Pöh.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä saavuimme takaisin Worcesteriin, ja sunnuntaina osallistuin paikallisten partiolaisten St George - päivän partioparaatiin, jota suomalainen kämppäkaverini kävi kuvaamassa.

Nyt alkaa hurja opiskelurupeama. Kirjoitettavana neljä lopputyötä jokaiselle kurssille. Pian pitäneekin jo alkaa pohtia kotiinpaluuta.

Been there, done that

No eihän se äidin ja tädin viikko täällä sitten sujunut ihan täydellisesti. Ensimmäisen päivän jälkeen äiti tuli kipeäksi ja vietti seuraavat kolme ja puoli päivää hotellihuoneessa. Pääsi kuitenkin käymään yliopistolla ja kierreltiin vikana päivänä taksilla ne tärkeimmät kohteet (Katedraali ja The Hive -kirjasto). Oli kyllä silti ihan kivaa ja tuli itsekin tutustuttua Worcesterin keskustaan vähän tarkemmin - niihin pikkukauppoihin ja pieniin kävelykatuihin. Tällä viikolla kävin myös ekaa kertaa paikallisella kirpparilla ja heti ostin kaksi uutta paitaa ja kaulakorun. Tämän viikon ostoksiin kuuluu myös uusi kaulahuivi ja -koru:

Äidin ja tädin kanssa tilattiin hotellilta myös perinteinen englantilainen iltapäivätee. Namskis!

Skonsseja! Hillo puuttuu kuvasta.

Ja kolmioleipiä. Eivät olleet kovin erikoisia...

Maanantaina saatoin äidin ja tädin Birminghamin lentokentälle ja lähdin itse kotiin pakkaamaan, sillä seuraavana aamuna kuudelta olin jo bussissa matkalla Lontoon kautta Brightoniin. Reissuun lähdin mahtavalla vaihtariporukalla! Brightonissa olen käynyt kerran ennenkin - vietin siellä viikon, vai parikin (?) kielikurssilla ollessani n. 15-vuotias.

Brighton Pier

Valokuva Brighton Pieriltä rantaan päin.

Kuva matkaseurastani aurinkoisessa mutta tuulisessa Brightonissa.

Ensimmäiset kaksi yötä vietettiin siis Brightonissa ja nukuttiin 15-hengen yhteisdormissa. Itseäni ei pahemmin häirinnyt yöllätuhisijat, mutta kuulin että joltain oli jäänyt myös yöunet välistä. 

Shoppailun lisäksi Brighton-päivien aikana kävimme syömässä all you can eat - kiinalaisessa. Kaksi kertaa. Onneksi voi lohduttautua sillä, että tuli sitä kyllä käveltyäkin.. Ja ruoka oli tajuttoman hyvää.

Brightonin pieniltä kauppakujilta ostin tämän siron rannekorun

Keskiviikkoyönä emme halunneet nukkua senkään vertaa kuin edeltävänä yönä, joten lähdimme Brightonin kauhukierrokselle. Ilma oli kolea ja sateinen, teemaan sopiva. Saimme kuulla mm. rakastuneesta nunnasta, joka edelleen kävelee kaupungin kujilla etsien kuollutta rakkauttaan. Meidät tutustutettiin myös Northern Lights -nimiseen pubiin matkan varrella.

Brightonista jatkettiin torstaina Southamptoniin. Matkalukemiseksi olin napannut Worcesterista mukaan kirjan "Women & Children first", joka kertoo kuvitteellisista Titanicin matkustajista, ja siitä, miten heidän elämänsä jatkuivat turman jälkeen. En ottanut tarkoituksellisesti tätä kirjaa mukaan, sillä vasta Southamptoniin päästyäni sain kuulla, että sieltähän se laiva lähti seilaamaan. Kävimme seuraavan parin päivän aikana Titanic-museossa, jossa saattoi parikin kyyneltä vierähtää poskelle. Suosittelen kyllä kaikille. Museosta löytyy tarpeeksi tekemistä sekä lapsille että aikuisille. 

Toisena Southampton-päivänä otimme lautan Isle of Wightille. Bussilla siirryimme saaren länsirannikolle, jossa vaelsimme lyhyen matkan katsomaan Needles-kallioita ja tutustuimme samalla raketteihin. Ihan niihin isoihin, jotka lähtee avaruuteen asti. Tästä jatkettiin bussilla saaren itärannikolle, Sandown-nimiseen kaupunkiin, jossa vietimme loput illasta kävellen ja syöden illallista elokuvateemoin varustetussa ravintolassa.

The Needles

Sitten spring break oli ohi, ja oli aika palata esseen pariin. Ja seuraavan esseen pariin. Ja luentojen. Kunnes...

Menin yhdeksi yöksi partioleirille, jonka teemana oli selviytyminen. En tosin tiedä, mitä selviytymistä on siinä, että nukutaan sisällä, haetaan ruokaa kaupasta (joka kyllä tehtiin ja valmistettiin nuotiolla, ainakin puoliksi), istutaan ulkona nuotion ympärillä tuoleilla ja.. siinä se sitten oikeastaan olikin. Itselläni on vielä vähän tottumista tähän paikalliseen partiotoimintaan. Toisaalta on hyvä ajatella, että meille nuorille aikuisille edes yritetään järjestää jotakin kerran kuukaudessa. Ihan tällainen hengailu on myös mukavaa.

Ja hei! Ensi sunnuntaina osallistun partiomarssille. Saas nähdä mitä siitä tulee..