"Proud to be a Scout" - Diversity Overture Network -tapaaminen Kööpenhaminassa

Mikä on Diversity Overture Network?

Diversity Overture Network kokoaa yhteen partiolaisia ympäri Eurooppaa keskustelemaan ja oppimaan lisää partion avoimuudesta ja moninaisuudesta. Overture on erillinen tapahtuma, ja ei kuulu suoraan WOSMin tai WAGGGSin alle. Tapaamisia on järjestetty jo n. 20 vuotta, ja tarkoituksena on jakaa eri maiden kokemuksia ja suunnitelmia erilaisista moninaisuusprojekteista. Mukana tänä vuonna oli 30 partiolaista n. 12 eri Euroopan maasta ja sitäkin useammasta partiojärjestöstä. Suomesta matkaan lähti minun lisäkseni Overturekonkari ja moninaisuusryhmän puheenjohtaja Maija. Mitä vuoden 2017 Overture-tapaamisessa Kööpenhaminassa tapahtui?

Aloitetaan parhaasta. Overture ylitti odotukseni. Brysselin Diversity & Inclusion -seminaarin jälkeen odotin lisää syventymistä eri moninaisuuden osa-alueisiin leikkien ja tehtävien sekä keskustelujen avulla, mutta Overturen parasta antia oli ehdottomasti sen vierailevat tähdet.

Henriette Kristensen - Finding yourself - and the road there

Henrietten puhe tai esitelmä, jonka hän meille piti, oli erittäin hyvä aloitus Overturelle. Myönnän, että gender- ja seksuaaliasiat eivät ole minulle yhtä tuttuja kuin esimerkiksi uskontoon tai kulttuuriin liittyvä puoli. Vaikka transsukupuolisista henkilöistä on tullut puhuttua gender-keskusteluissa, on se jäänyt silti pintaraapaisuksi, sisällöttömäksi keskusteluksi, kun mukana ei ole ollut ketään henkilökohtaisella kosketuksella. Henriette onnistui siis omalla tarinallaan, koskettavalla, mutta ei kovin onnellisella, avartamaan ainakin mun katsomusta avoimuudesta ja moninaisuuden tilanteesta Tanskassa verrattuna muihin maihin. Henriette puhui paljon kokemastaan syrjinnästä ja vuosien aikana tuntemastaan ahdistuksesta ja siitä, miten hän lopulta päätyi vapauttavaan ratkaisuun kertoa itsestään muille avoimesti. 

Interfaith workshop: Lars Gustav Lindhardt

Lauantaina keskustelimme paljon uskonnoista tanskalaisen luterilaisen kirkon edustajan pappi Larsin kanssa. Paikalle piti tulla myös imaami Kööpenhaminan keskustasta, mutta harmillisesti hän ei päässyt paikalle. Saimme paljon lisätietoa siitä, millaista on olla kristitty tanskassa ja millaista tanskalainen usko on. Mielenkiintoisinta oli keskustelutehtävät kärjistetyistä väitteistä "All muslims are terrorists" ja "I can live without religion". Overture Network koostuu partiolaisista monista eri kulttuureista ja uskontokunnista, joten keskustelu oli toisia haastavaa mutta mielenkiintoista. Ensimmäinen väite sai yksipuolisesti tukea "en ole samaa mieltä" -ajatukselle, mutta jälkimmäinen oli jo paljon haastavampi. Itse ateistina koen, että ihminen pystyy hyvin elämään ilman uskontoa: arvot, moraalipohjan ja hyvät käytöstavat voi oppia muualtakin kuin uskonnosta. Silti mielestäni kaikki ovat vapaita ajattelemaan ja tuntemaan, uskomaan mihin haluavat, ja kaikki riippumatta uskonnosta ovat tervetulleita partioon. Tietysti jälkimmäisessä väitteessä oli henkilökohtainen näkökulma: MINÄ voin elää ilman uskontoa, mutta kaikki eivät välttämättä voi. Toivon kuitenkin, että uskonnottomuus on yhtä normaali asia kuin uskontoon kuuluminen.

Käytännölliset materiaalipaketit

Belgian partiolaiset ovat alun perin luoneet flaaminkielisen moninaisuuskorttipelin belgialaisille lippukunnille ja piireille. Tätä korttipeliä on jo pidempään yritetty saada käännettyä englanniksi, mutta lupa-asioiden vuoksi kääntäminen ei ole onnistunut. Overturessa saimme kuitenkin kuulla, että korttipelin kääntäminen on nyt mahdollista, ja sen käyttö muissakin maissa sallittua. Korteissa on kuvia partiolaisista ja mahdollisia ongelmia: ”Siiri osallistuu partion kerroille joka viikko. Ensimmäinen leiri on tulossa, ja Siirin ilmoittautumista ei kuulu. Johtajan kysyessä Siiriltä, miksi hän ei ole tulossa leirille kertoo Siiri syyksi, ettei hänen vanhemmillaan ole varaa ostaa leirillä tarvittavia retkeilyvarusteita. Miten Siirin olisi mahdollista osallistua lippukuntanne leirille?”  Tämän jälkeen tarkoitus on pohtia eri mahdollisuuksia toteuttaa Siirin pääsy leirille rahavaikeuksista huolimatta. Kortti sijoitetaan lopuksi koordinaatistoon able to - want to. Eli onko lippukunnan/johtajan mahdollista auttaa asiassa jotenkin, ja halutaanko apua antaa.

Itävaltalaiset ovat muutama vuosi sitten tehneet LBGT-vihkon, jota lippukunnat voivat käyttää apuna puhuttaessa seksuaalisuus- ja sukupuoliasioista. Vihkon tehtäviä ei vielä ole käännetty englanniksi (tai suomeksi) mutta kumpikin on mahdollista. Tehtävät on luokiteltu partio-ohjelman mukaan värikoodeittain ja vihkosta voit etsiä sopivan tehtävän juuri omaa ryhmääsi varten. Teimme yhden harjoituksen, jossa jokainen sai lapun, jossa luki jokin perheen rooli ja tarkoitus oli ensin etsiä sukunimen perusteella oma perheensä ja tämän jälkeen ottaa perhepotretti. Missään vaiheessa ei saanut kertoa, mikä rooli perheessä kullakin henkilöllä oli. Toiset arvuuttelivat, kuka oli kukin - jossakin perhepotretissa saattoi olla kaksi isää ja jossakin isovanhemmat ja lapset ilman vanhempia. Näin voi helposti havainnollistaa, miten erilaisia perherakenteita voi olla.

Erilaiset moninaisuusprojektit ympäri Eurooppaa

Proud to be a Scout - Sateenkaaripartiota Alankomaissa

Alankomaissa partiolaiset osallistuivat Amsterdamissa kesällä 2017 kanaaliparaatiin, jonka teemana oli This is My Pride. Tapahtumassa oli yhteensä 80 teeman mukaan rakennettua lauttaa ja yli 100 000 vierailijaa, ja se oli päätös Amsterdamin yhdeksänpäiväiselle Amsterdam Pride -festivaalille. Alankomaan partiolaiset voittivat parhaan sanoman palkinnon. Sanomana lautalla oli, että nuoret LGBTQ henkilöt ovat tervetulleita partioon ja voivat kokea olonsa turvalliseksi partiolaisten keskuudessa.

Belgian Akabe-joukkueet

Belgialaisilla on laajalle levinnyttä partiotoimintaa erityislapsille. Akabe-joukkueissa pyritään siihen, että yhtä johtajaa kohden on kolme erityisnuorta. Alueet, joissa toimintaa ei vielä ole, on pyritty täydentämään seuraavan vuoden aikana. Joka vuosi belgialaiset partiolippukunnat tekevät markkinointia koulun alussa akabe-joukkueista kouluissa ja rekryävät uusia johtajia.

Sveitsin paikallinen pakolaisprojekti

Sveitsin pikkukaupungissa kaupungin työntekijät ottivat yhteyttä paikalliseen partiolippukuntaan pyytääkseen apua kaupungintalon alle bunkkeriin väliaikaisesti majoitetun turvapaikanhakijaryhmän kanssa toimimiseen. Partiolippukunta tarttui toimeen ja kahden viikon jälkeen projektiryhmä kokoontui ensimmäisen kerran. Tavoitteena oli käydä esittelemässä partiotoimintaa tulkin avustuksella ja sen jälkeen ottaa keskuksen lapset ja aikuiset mukaan partiotoimintaan. Aikuiset olivat kiinnostuneita ja lähtivät tukemaan lasten partiotoimintaa: kun lapset olivat mukana kerroilla, esimerkiksi kotimaassaan leipurina toiminut henkilö leipoi koko ryhmälle eväät. Ongelmakohdaksi yhteisen kielen löytämisen lisäksi todettiin ajan ymmärtäminen: kun sovittiin, että kokoonnutaan lauantaina klo 14, ei kukaan saapunut paikalle. Tämä ratkaistiin niin, että johtajat aloittivat kerrat hakemalla lapset mukaan.

Norjalaisten sateenkaaritoiminta

Norjan partiolaiset järjestivät sateenkaarikahvilan kesän 2017 valtakunnallisella jamboreellaan. He kertoivat myös, että olivat kesällä osallistuneet ensimmäistä kertaa partioasussa Prideen, mikä oli suuri asia Norjan partiolaisille, sillä aikaisempina vuosina he eivät olleet saaneet keskusjärjestön lupaa edustaa Pridella partioasussa.

Moninaisuus Suomessa

Vuonna 2017 Suomessa aloitti virallisesti uusi Suomen partiolaisten alla toimiva moninaisuusryhmä. Moninaisuusryhmän tarkoituksena on "vastata moninaisuustyöstä tukemalla piirejä, kouluttamalla johtajia, tukea Yhteisvastuukeräyksen tuotoilla toteuttavaa 100 uutta tapaa -projektia sekä tarjota moninaisuusosaamista muiden tekijöiden käyttöön". ( https://toiminta.partio.fi/ohjelman-tuki/avoin-partio/moninaisuusryhmä) 

Tuore moninaisuusryhmä on vuoden 2017 aikana ottanut yhteyttä piireihin ja pohtii yhteistyötä jokaisen piirin kanssa parhaaksi todetulla tavalla. Moninaisuusryhmä vie eteenpäin esimerkiksi Overturessa kuultuja hyviä yhteisiä ideoita ja toteutustapoja: moninaisuuskorttipeli, Belgian LGBTQ-oppaan kääntäminen ja erillisten koulutusmoduulien suunnittelu. Tulevaisuudessa, mikäli lippukunta tai piiri kokee tarvitsevansa apua missä tahansa moninaisuusasiassa (miten tukea vähävaraisia, miten saada lisää maahanmuuttajia omaan lippukuntaan tai miten ottaa huomioon sukupuoleen liittyvät asiat tulevalla leirillä) voi tilata oman koulutuksensa moninaisuusryhmältä. 

Kaiken kaikkiaan Diversity Overture Networkin tapaaminen oli osaltani onnistunut. Sain paljon uusia ystäviä ja tapasin yllättäen myös vanhoja tuttuja Brysselistä, jossa osallistuin vuonna 2016 Diversity and Inclusion -seminaariin. On hyvä fiilis moninaisuuden osalta alkavasta vuodesta. Moninaisuusryhmän, Pinkkipartion ja Sisuryhmän ja piirien yhteistyöllä koko aihe saa varmasti enemmän näkyvyyttä Suomessa.

Vielä lopuksi kuvia seminaarin muista koulutuksista ja kansainvälisestä illasta:

Osaka ja Universal Studios

Viimeinen kohde Japanissa oli Osaka. Yllätyksekseni Osaka meni kyllä Tokion ohi kohteena. Kaupunki tuntui modernimmalta ja eläväisemmältä.

Majoituttiin Ibiksen hotelliin Dotonborin alueella, jossa paljon käytiinkin kävelemässä ja tutustumassa Oskalaiseen ruokakulttuuriin, joka lukemani perusteella on erittäin hyvä.

Kuuluisa osakalainen juustokakku. Maistui meidän mielestä kyllä ainoastaan kananmunalle.

Älyttömän hyvä ja mielenkiintoinen illallinen. Oli tosin melko lihapitoinen.

Toisena päivänä lähdettiin heti Universalin Studioille. Täällä tietysti eniten odotin Tylyahoa ja kaikkea Harry Potterin maailmaan liittyvää. Vietettiin liikkeellä ihan koko päivä iltaan saakka.

Viimeisinä päivinä tutustuttiin vielä pakollisiin nähtävyyksiin kuten Osakan linnaan ja sen ympäristöön.

Viimeinen illallinen oli sopiva viettää jossakin vähän erikoisemmassa paikassa, joten etsittiin Osakasta Liisa Ihmemaassa -teemainen ravintola. Ruoka oli hyvää ja oli ihan mielettömän hauska nähdä erilaisia annostoteutuksia.

Tokio

Tokio nähty.  Viidestä kokonaisesta Tokiopäivästä olin yhden järjettömän kipeänä kuumeessa sängynpohjalla ja yksi vietettiin Nikkossa. Tässä kuitenkin ne mestat, jotka tuli nähtyä. Seikkailtiin alla mainittujen lisäksi myös Shinjukussa, Shibuyassa ja Uenossa. 

Seurattiim hetki, miten japanilaisia kovia karkkeja tehtiin.

Shinjukusta löytyi myös tavaratalon sisustusosasto Marvel-teemaan.

Asakusa
Tänne suunnattiin heti ensimmäisenä aamuna. Ilma oli ihana ja aurinkoinen, ja Asakusan turisteja täynnä olevat kadut olivat kyllä kutsuvat - oikeesti! Tänään tuli varmaan ostettua suurin osa tuliaista. Tänne piti vielä pinkaista täydentämään varastoja viimeisenä päivänä uudelleen, muuuutta se sitten aiemmin mainitusta syystä jäi.
Asakusan kävelykadun päässä sijaitsevan Senso-jin temppelin puisto oli kaunis.

Harajuku
Tätä mä olin odottanut pitkään. Ja Harajuku se sitten taisi ollakin, mikä päätyi mun kohtaloksi. Koko päivän satoi ihan kaatamalla, eikä meillä ollut sateenvarjoja. Se myös aiheutti sen, että ruuhkassa kävellessä sai koko ajan varoa silmiään, kun paikallisten ja turistien sateenvarjot oli just silmien korkeudella. Parempana päivänä olis varmaan ollut enemmän porukkaa mutta myös mukavampi tutkia tätä ympäristöä. Oli ainakin värikästä ja hulinaa!

Akihabara
Akihabarasta haaveilin ostavani GoPro-kameran, mutta hintavertailua tehtyäni totesin, että tällä hetkellä Suomen hinnat olivat sattumalta tarjouksen vuoksi jopa halvemmat, joten jätin kameran kauppaan.
Menin Akihabaraan elektroniikkaa etsimään, mutta sinne päästyäni ymmärsin, että kaupunginosa on myös animefanien suosiossa. Käytiin isän kanssa huolellisesti läpi 12 kerroksinen animetavaratalo heti rautatieaseman vierestä. Mukaan ei tainnut tarttua muuta kuin yksi tuliainen ja itselle Bulbasaur, jota voisi loppumatkalla hauskasti valokuvata.

Pokemon center
Kun saavuttiin Tokioon keskiviikkoiltapäivällä, riennettiin heti ensin junaharjoittelun kautta tänne. Muutama tuliainen, hauskoja valokuvia ja innostunut fiilis jäi tästä taskuun.

Ginza ja keisarin palatsi
Tiesin kyllä jo etukäteen, että alueena Ginza ei ole sellainen, missä menisin yhteenkään liikkeeseen sisään, mutta ehdottomasti kannatti käydä kävelemässä korttelit läpi vain nähdäkseen kaikki ne upeat liikkeet rakennuksina. Tyylikkäitä valo- ja videototeutuksia.

Käppäiltiin samalla reissulla keisarin palatsille vain todetaksemme, että eihän siitä nää kuin katon. Keisarin "puisto"kin oli pettymys, nimi kun antaa olettaa, että luvassa on jotain ennennäkemätöntä. Mutta ei siellä saanut edes kävellä, joten päädyin ottamaan aidan ali palatsin ei-niin-vihreällä nurmikolla kuvan Bulbasaurista. That's it.

Nikko
Oltiin kuultu Nikkosta paljon hyvää etukäteen. Myös tyypiltä, joka tavattiin randomisti Kiotossa filosofien polulla kävellessä, ja hän kertoi, että jos olemme menossa Tokioon, ja meillä on aikaa, meidän on vierailtava Nikkossa. Ja mehän vierailtiin.

Ja melko nopeasti tajuttiin, että ehkä meidän temppelikiintiö alkoi jo olla täynnä. Temppelikulttuuriin perehtymättömänä alkavat temppelit toisensa jälkeen näyttää aika samalta. Kiotossa temppelit olivat vielä jokseenkin eri näköisiä, kun oli torii-portteja ja kultaisia temppeleitä, mutta kun Nikkossa tajuttiin, että.jokaiseen temppeliin tarkempaan kierrokseen oli n. 10 € sisäänpääsymaksu, niin jätettiin ne väliin ja kierreltiin aluetta muutoin. Oltiin kuitenkin Kiotossa ja Narassa jo maksettu ainakin kolmesta temppelistä.

Tässä kävi siis sama efekti kuin kummitädin kanssa Pariisin Louvressa vieraillessa. Ensin oli ihan kivaa katsella tauluja ja hämmästellä ja tarkastella, mutta kun olit vetänyt saleja läpi pari tuntia, niin kaikki taulut alkoivat vaan näyttää samalta, eikä kiinnostus enää riittänyt.

Oli Nikkossa hienoja nähtävyyksiä silti! Punainen onnea tuova silta johtaa Nikkon temppelialueelle. Jos sen yli kävelee, saa onnea ties kuinka moneksi vuodeksi. Mutta siitähän tietysti tuli myös maksaa. Joten toivotaan, että onni ylettyy myös viereiseen siltaan, josta tätä yksilöä kuvattiin.

Temppeleitä, peuroja ja erikoisen näköistä ruokaa

Terkut Japanista!

Ensimmäiset viisi päivää ovat nyt ohi, mikä tarkoittaa sitä, että huomenna aamulla sanotaan heipat Kiotolle ja siirrytään Tokioon.

Täältä voit käydä kurkkaamassa parin minuutin kuvakuulumiset: klik klik
Videon salasana on: Kioto
Video tehty puhelimen gopro-videosovelluksella ja myös musiikki on suoraan siitä.

Tänä aikana ollaan tsekattu siis seuraavat kohteet (joista kerron hyvin lyhyesti):

Fushimi-Inari
Täällä käytiin kiipeilemässä eri kokoisten punaisten puisten torii-porttien läpi.  Myönnettäköön ettei kiivetty lopulta ihan ylös asti. Paljon oli porukkaa ja eteneminen sopivan hidasta.

Nanzen-ji, Kinkaku-ji & Filosofin polku
Fushimi-Inarilta siirryttiin takaisin kohti Kioton keskustaa ja ihasteltiin Nanzen-ji-temppelin aluetta. Tässä kohtaa taidettiin olla vielä sen verran kulttuurishokissa ettei tajuttu mennä temppeliin sisälle. Siirryttiin melko pian jo eteenpäin temppeliltä Filosofin polulle, joka on varmasti upean näköinen, kun kirsikankukkapuut kukkivat. Vielä ei valitettavasti ollut niiden aika, mutta polku vei meidät seuraavalle hurmaavalle temppelille, Kinkaku-jille eli Hopeapaviljongille. Ei ollut hopeaa, mutta hienot puistot ja hiekka-asetelmat oli.

Arashiyaman bambumetsä
Seuraavana päivänä suunnattiin Kioton länsilaidalle bambumetsään. Upeat maisemat ja +19C sää kyllä sopi tälle päivälle, vaikka tais vielä vähän aikaero painaa. Maistettiin myös täällä supersuosittua vihreän teen makuista pehmistä. En voi valitettavasti itse suositella sitä kenellekään, vaikka vihreästä teestä pidänkin :')

Ginkaku-ji
Eli kultainen temppeli. Tää on ton edellisen Kinkaku-jin sisarus. Ja täältä löytyi oikeasti kultaa!

Nara
Viimeisenä Kioto-päivänä päätettiin lähteä katselemaan peuroja, monikerroksista bagodia ja maailman suurinta puurakennelmaa eli Buddhalle omistettua temppeliä. Oikke bueno oli!

Kuullaan!

Diversity and Inclusion - and I'm back

Vuosien tauon jälkeen onkin aika palata tämän blogin pariin. Useiden erilaisten seikkailujen ja matkojen jälkeen koin tarpeelliseksi kirjoittaa ylös viimeisimmästä matkastani Brysseliin. Kenties tulevaisuudessa palaan vielä jo menneisiin reissuihin, joista parhaiten muistoihin ovat jääneet partiomatkat Sveitsiin ja Englantiin, ja matkat ystävien kanssa Kreetalle, Saksaan, Puolaan ja Hollantiin. 

(Tää blogaus hieman eroaa aikaisemmista ja tulevista, sillä kirjoitan tätä raportointi-ajatuksella. Mielenkiitoista settiä!)

Tällä kertaa kuitenkin keskityn kertomaan partiomatkasta Brysseliin, jossa osallistuin Suomen partiolaisten edustajana yhdessä partiotoveri Henrin kanssa World Scout Organization Movementin järjestämään Diversity and Inclusion Teams and Networks -seminaariin. Seminaari järjestettiin 22.-25.9.2016 Brysselissä ja meitä partiolaisia oli yhteensä 40 ympäri Eurooppaa, 26 eri maasta. 

Seminaarin teemana oli partion avoimuus ja moninaisuus. Puhumme usein, että partio on kaikille avoin harrastus. Todellisuudessa valitettavasti vielä on työstämistä, mutta oli hienoa nähdä, miten kaikki paikalla olleet todella halusivat tehdä työtä avoimuuden ja moninaisuuden eteen. Mitä moninaisuus tarkoittaa? Sen sijaan, että avaisin sanan merkitystä, sain seminaarin aikana nähtäväkseni alla olevan belgialaisen partiojärjestön tekemän videon, joka kiteyttää kaiken sen, mitä partiosta ja partion moninaisuudesta on mielestäni sanottavaa. Tähän meidän on pyrittävä, ja tätä ajatusta kaikki seminaarissa olevat halusivat viedä eteenpäin. Video on puhuttu ranskaksi, mutta videon alalaidasta saat lisättyä englanninkielisen teksityksen:

Torstaina saavuimme toisen suomalaisen partiolaisen, Henrin, kanssa Brysseliin jo aamulla, sillä olimme valinneet lennon niin, että ennen seminaarin alkua ehtisimme kierrellä ympäri kaupunkia, joka minulle ainakin oli täysin uusi. Ei käyty katsomassa pissaavaa poikaa vielä torstaina, mutta sen sijaan vietiin kamat hostellille ja käveltiin keskustassa suuntaan jos toiseenkin. Käväisimme ainakin yhdessä kirkossa, pop-up-taidenäyttelyssä, kuninkaallisessa puistossa ja syömässä mereneläviä.

Illalla tapasimme jo monia muita seminaariin osallistuvia, mutta monet myös saapuivat vasta myöhään yöllä hostellille. Ilmoittauduimme perjantain ja lauantain työpajoihin ja kävimme porukalla syömässä.

Perjantaina aamulla kokoonnuimme aluksi tutustumaan toisiimme ja käymään läpi tapahtuman tavoitteita. Ajatuksena oli jakaa ideoita eri maiden välillä, sillä monien maiden partiolaisilla on jo erittäin hyviä projekteja käynnissä moninaisuuteen liittyen. Kontaktien luominen ja yhdenvertaisuudesta keskusteleminen ja sen tietoisuuden lisääminen oman maan partiotoiminnassa oli kaikilla päällimmäisenä ajatuksena.

Lounaan jälkeen osallistuin LGBT (Religion and sexual orientation) työpajaan, jossa aluksi lyhyen keskustelun jälkeen pohdimme omaa ajatusmaailmaamme genderbread person -tehtävän avulla. Oli mielenkiintoista pohtia, mikä kaikki on vaikuttanut omiin ajatuksiini uskonnosta. 11 henkilön työpajassa jokaiselle jaettiin oma tarinansa, johon meidän tuli tutustua. Tarinat oli napattu internetissä henkilöiltä, jotka kertoivat avoimesti omasta kamppailustaan seksuaalisuuden ja uskonnon kanssa. Meidän tuli tarkkaan perehtyä juuri oman henkilömme tarinaan ja lopulta kertoa hänen tarinansa muille, kuin se olisi ollut osa omaa historiaamme. Näin pääsimme todella asettumaan toisen ihmisen asemaan.

Perjantaina iltapäivästä meillä oli mahdollisuus osallistua kaupunkikierrokseen Brysselissä. Oppaamme oli huikea, ja vaikka emme kiertäneet tavallisia nähtävyyksiä, vaan tutustuimme kaupungin historiaan ja yhteiskuntaan rakennusten ja alueiden kautta, oli kierros valloittava. Joskin pitkän päivän päätteeksi väsymys oli melkoinen, ja tietysti vieraan kielen kuunteleminen ja keskittyminen alkoi loppuaikaan olla vaikeaa. Erityisesti huomiota kiinnittivät monet graffitit ja seinämaalaukset, joita kaupunki tuntui olevan täynnä.

.

Lauantaina osallistuimme Henrin kanssa kumpikin kahteen työpajaan. Molemmat osallistuimme aamupäivällä Religious Diversity -työpajaan, eli uppouduimme keskustelemaan uskonnoista partiossa. Keskustelu oli erittäin avaavaa, ja pian siirryimmekin ulos asvalttivärien kera. Jokaisen meistä tuli piirtää oma uskonsa ikoni. Jokin kuva, mikä parhaiten kertoi siitä, mitä usko juuri hänelle vaikutti. Piirrokset käytiin myöhemmin yksitellen läpi, ja jokainen sai kertoa omasta uskostaan. Tätä partion ja uskonnon pitäisi mielestäni olla. Sen sijaan, että työntäisimme uskonnon kokonaan syrjään partiosta, meidän tulisi ottaa avosylin kaikki uskonnot vastaan. Meidän seminaariporukastamme löytyi monenlaisia eri uskoja, mutta kaikki kuuntelivat innolla, mielenkiinnolla ja positiivisella asenteella muiden ajatuksia. Kaikki olivat tervetulleita, kenenkään ajatukset eivät olleet huonompia kuin toisen. Sitä on moninaisuus, toisen erilaisten ajatusten kunnioittaminen. Tässä muutamia piirroksia työpajasta:

Päivän toinen työpaja koski maahanmuuttajia ja pakolaisia. Teimme monia ajatusharjoituksia, joiden tarkoituksena oli opettaa, että toisesta henkilöstä et todella voi tietää yhtään mitään, ellet kysy häneltä suoraan. Päättelemme ihmisestä paljon ainoastaan ulkoisen olemuksen perusteella. Tässä avattuna muutama harjoitus, jotka sopivat monelle eri ikäkaudelle:

1. Työpajan vetäjä kaatoi lattialle kasan banaaneja ja kysyi, mitä nämä ovat. Tämän jälkeen jokainen sai yhden banaanin, ja meidän tuli tutustua omaan banaaniimme erittäin hyvin. Oppia tuntemaan se, halutessaan jopa nimetä se ja keksiä jokin yhteinen muisto. Tämän jälkeen banaanit laitettiin takaisin yhteen kasaan ja hetken kuluttua kaikkien tuli löytää kasasta takaisin oma banaaninsa. Ennen kuin oli tutustunut yksittäiseen banaaniin, oli kasa banaaneja vain… no, kasa banaaneja. Tutustumisen jälkeen kasasta olisi tunnistanut oman banaaninsa jo kaukaa.

2. Toisena harjoituksena jokainen piirsi paperille mind-mapin itsestään, ja keksi viisi asiaa, jotka määrittävät itseään. Mikä tekee minusta minut? Kieli, kulttuuri ja kansalaisuus olivat varmasti monella paperissa, mutta myös partiolaisuus, työt, harrastukset ja perhe, ystävät vaikuttivat siihen, mikä määrittää sitä, millainen henkilö olet.

3. Kolmas tehtävä olikin mielenkiintoinen. Jokainen meistä sai itselleen A4-kokoisen paperin, jonka alareunaan tuli kirjoittaa oma nimensä. Tämän jälkeen paperi annettiin ympyrässä eteenpäin seuraavalle, ja työpajan vetäjä esitti kysymyksen. Esimerkiksi: ”Onko henkilöllä lemmikkejä?” Tämän jälkeen jokaisen tuli vastata kysymykseen siitä henkilöstä, jonka paperia sattui pitämään käsissään. Vastaus taitettiin paperin taakse ja paperi ojennettiin jälleen eteenpäin. Kymmenen kysymyksen jälkeen saimme paperimme takaisin, ja oli hauska lukea, mitä ihmiset minusta ajattelivat vain ulkonäön perusteella. Työpajan vetäjä kertoi, että partioporukassa harvoin kukaan harmistui, mutta se on tässä tehtävässä vaarana. Erityisesti nuorempien kanssa tulee olla valppaana ja valita kysymykset tarkkaan, ettei ole mahdollista, että joku pahoittaa mielensä toisten vastauksista. Tästä tuli opittua, ettei ketään todella voi sanoa tuntevansa vain ulkonäön perusteella.

Työpajojen jälkeen oli aika lähteä syömään ja tutustua viimeisenä iltana yhdessä kaupunkiin. Sattumalta lauantai-iltana Brysselin keskustassa oli ilmainen ulkoilmakonsertti monilla eri esiintyjillä. Ihan ei selvinnyt, mikä tapahtuma tai juhla oli kyseessä, mutta tältä siellä näytti:

Ja pitihän sitten käydä se pissaava poika JA pissaava tyttö katsomassa:

Sunnuntaina vielä kerran kokoonnuimme yhteen käymään läpi seminaarin antia ja jakamaan omien maidemme projekteista infoa toisillemme. Oli aivan huikeaa huomata, mitä kaikkea muissa maissa oli jo tehty!

http://rainbowscouting.at/ Itävaltalainen sivusto LGBT-partiolaisuudesta. Heillä huippuopas, ilmeisesti tulossa myös englanniksi, josta sen voisi saada helposti käännettyä myös suomeksi. Myös esimerkiksi värikäs logo on vapaassa käytössä kaikille partiolaisille ja löytyy heidän sivuiltaan.

http://betterprepared.scouts.org.uk/ Iso-Britannian moninaisuusprojektin huikea ja kattava nettisivusto.

 

Sunnuntaina ennen lentoa oli vielä roudattava kamat ja itsensä Brysselin keskustan kautta, sillä työkaverin vinkkaama MUST oli jäänyt tekemättä:

Kaiken kaikkiaan matka oli aivan mahtava kokemus, ja nyt on paljon energiaa viedä moninaisuusasioita eteenpäin myös Suomessa. Kuullaan taas!