3/4

Eli yli puolet lopputöistä kirjoitettu ja palautettu. Jos jotakuta kiinnostaa Hyperteksti - Luova kirjoittaminen internetissä -kurssin lopputyöni, sen voi käydä kurkkaamassa tästä. Englanniksi kirjoitettu tarina suomalaisen kotitontun seikkailuista jouluaaton ja joulupäivän välisenä yönä. Olisin halunnut tehdä tarinasta pidemmän useammilla linkkivaihtoehdoilla ja hurjemmilla juonenkäänteillä, mutta lopputyön sanaraja tuli vastaan. Ehkä sitä vois harkita jatkavansa jossain vaiheessa.

Maahinen

Eilen käytiin juhlimassa viimeistä kertaa suurella vaihtariporukalla. Osa on jo lähtenyt kotiin ja suurin osa lähtee ensi viikon aikana. Matkalla kaupunkiin kuulimme jo parit jäähyväispuheet ja kyllähän sitä piti vähän itkeä. Vielä ei olo ole kovin haikea, mutta uskoisin että seuraava viikko tulee olemaan aika vaikea. Tarkoitus olisi käydä vielä yhteisellä päivällisellä ensi viikon perjantaina. Siihen mennessä lopputyöt on tehty ja ainakin toivottavasti tavaroiden lajittelu ja pakkaaminen aloitettu. Innolla odotan jo matkustamista Saksaan tädin kanssa, mutta en odota sitä päivää, kun viimeisen kerran suljen tämän pienen huoneen oven ja käyn palauttamassa avaimen. Se on haikeaa ja vaikeaa.

Mukaviakin uutisia löytyy, nimittäin yliopisto tarjosi asuntoa, joten en ole Suomessa koditon, enkä joudu asumaan kavereiden nurkissa. Jee.

Tämä taitaakin olla toiseksi viimeinen blogaus, ellen tulevaisuudessa muokkaa blogiani matkablogiksi. Taidan päivittää reissun jälkeen vielä kerran Suomesta, kunhan pääsen kotiin asti.

Arkielämää

Lyhyesti sanottuna en ole oikeastaan tehnyt muuta kun kirjoittanut esseitä, käynyt silloin tällöin juhlimassa kavereiden kanssa ja jatkanut taas esseiden ja lopputehtävien kirjoittamista. Shoppailemaan kuitenkin kerkesin eräänä aurinkoisena päivänä. Ehkä parinakin aurinkoisena päivänä, jos oikein muistelee...

Katsottiin hetki raveja

Kotipihan puut. Upean näköistä - ei niin kivaa siitepölyallergikoille.

Syömässä Nooran viimeisenä lauantaina Worcesterissa. Päällä yksi uusista paidoista. 

Uudet kesäkenkulit.

Lakkailtiin kynsiä auringossa. Oli kivaa. 

Huomenna kyläilemään saapuu pari ystävää Suomesta. Jänskättää. Tämä päivä taitaa mennä pyykätessä ja siivotessa ja illalla sitten salille. Ehkä sitä vois vilkaista jotain keskeneräistä lopputyötäkin vielä, jos ehtii. : )

Madame Tussauds, Watford ja Warner Bros

Hypertekstiesseen jälkeen oli taas aikaa huilia viikko. Sain vieraan Suomesta maanantaina ja oli aikaa käydä Trampsissa, Worcesterin keskustassa, katedraalissa ja Lontoossa. Perjantaina aamulla hyvästeltyäni poikaystäväni Stanstedin lentokentällä jäin pohtimaan tulevaa päivää. Koko päivä piti viettää yksin pelottavassa Lontoossa, joten päätin sitten tehdä siitä vielä vähän pelottavamman menemällä Madame Tussaudsille, jossa en ole koskaan ennen käynyt. Tapasin paljon julkkiksia ja kävelin "kammokujalla". Oli kyllä aika hurjaa.

Madame Tussaudsin jälkeen päätin lähteä junalla Watfordiin, jossa viettäisin seuraavan yön. En tiedä mikä tarjous mahtoi olla kyseessä, kun iltasella löysin hotellilleni ja tajusin, että olin maksanut yöstä näin hienossa hotellissa vain 50€. Oli kyllä mukavaa. Illalla kävin vielä kävelyllä ja otin kuvia hotellin ympäristöstä ja puistosta. Eivät kyllä onnistuneet kovin hyvin, joten lisään nyt vain tämän yhden kuvan:

Sitten se päivä koitti. Lauantaina aamulla heräsin aikaisin ja käppäilin Warner Brosin studiolle, joka sijaitsi hyvin lähellä hotelliani. Oikeastaan tuli vietettyä siellä sitten koko päivä, kun kierros, johon olin lähdössä parin kaverin kanssa, oli buukattu vasta puoli viideksi. Onneksi studion kauppa oli valtava, joten pohdin jo valmiiksi ostokset, jotka nappaisin mukaani, kun tulisimme kierrokselta. Ostoslista oli kyllä aluksi ihan hirmupitkä, mutta koska oli paljon aikaa, sain järkevästi poistettua noin puolet tavaroista ja ostin sitten vain ne "pakolliset".

Jos et halua lukea Warner Brosin kierroksen "juonipaljastuksia", kannattaa lopettaa tämän postauksen lukeminen tähän. Kuviakaan en näin ollen suosittele katsomaan.

Kierros alkoi fantastisesti lyhyellä leffalla Harry Potterista ilmiönä. Päänäytteljiäkolmikko esitteli elokuvan tekoon liittyviä juttuja valkokankaalla, kunnes kangas nostettiin ylös ja sen takaa paljastui valtava kultainen ovi Suureen Saliin. Se hetki oli kyllä uskomaton.

Tätä autoa päästiin studiolla myös ajamaan. Meikä oli ratissa, ja mentiin sitten ihan ympäriämpäri. Pääsimme myös kokeilemaan luudalla lentämistä rohkelikon tupakaavuissa - lentomatka oli melko pitkä: Lontoon autoteiltä Tylypahkan tiluksille. Kummastakin seikkailusta sai sitten ostaa videon tai pelkkiä kuvia. Oli aika kallista huvia, jos siitä muiston itselleen halusi, joten tyydyin yhteen kuvaan, jossa olen ystävineni auton sisällä. Huispauksen tosin tulen muistamaan aina. Melkein nappasin siepinkin.

Jonotusta kierrokselle

Iik.

Suuri Sali

Poikien makuuhuoneet

Optisia illuusioita. Arvaa miten pitkä käytävä todellisuudessa on?  N. pari metriä.

Rohkelikkojen tuvasta

Pelataanko shakkia?

Aivan valtavan kokoinen Tylypahka. Mutta ei tarpeeksi suuri, että olisi oikeasti päässyt käppäilemään käytävillä. Kuulin, että sellainen Tylypahka löytyisi Floridasta. Täytynee suunnata sinne seuraavaksi.

Ostokset. Tässä tosin ei ole ihan kaikki, sillä paria lahjaa en voi vielä paljastaa. Suklaasammakko ja Bertie Bottin jokamaunrakeet säästän Suomeen. Omnomnom. Rakeiden makuvalikoimaan tosin lehtisen mukaan kuuluvat myös oksennus, saippua ja mädäntynyt kananmuna...

Moniko muuten tiesi, että Feeniksin Killan leffajulisteissa ei ole oikeasti Ginny Weasleyn näyttelijä Bonnie Wright, vaan hänet korvaava näyttelijä? Tämä johtui ilmeisesti siitä, että kuvauspäivän aamuna Bonnie oli nukkunut pommiin.

Oli aivan henkeäsalpaava viikonloppu, ja toivon joskus pääseväni todella käymään tuolla Floridan Tylypahkassa ja Tylyahossa, sillä en edes ehtinyt maistelemaan kermakaljaa, jota studiolla myytiin. Pöh.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä saavuimme takaisin Worcesteriin, ja sunnuntaina osallistuin paikallisten partiolaisten St George - päivän partioparaatiin, jota suomalainen kämppäkaverini kävi kuvaamassa.

Nyt alkaa hurja opiskelurupeama. Kirjoitettavana neljä lopputyötä jokaiselle kurssille. Pian pitäneekin jo alkaa pohtia kotiinpaluuta.

Been there, done that

No eihän se äidin ja tädin viikko täällä sitten sujunut ihan täydellisesti. Ensimmäisen päivän jälkeen äiti tuli kipeäksi ja vietti seuraavat kolme ja puoli päivää hotellihuoneessa. Pääsi kuitenkin käymään yliopistolla ja kierreltiin vikana päivänä taksilla ne tärkeimmät kohteet (Katedraali ja The Hive -kirjasto). Oli kyllä silti ihan kivaa ja tuli itsekin tutustuttua Worcesterin keskustaan vähän tarkemmin - niihin pikkukauppoihin ja pieniin kävelykatuihin. Tällä viikolla kävin myös ekaa kertaa paikallisella kirpparilla ja heti ostin kaksi uutta paitaa ja kaulakorun. Tämän viikon ostoksiin kuuluu myös uusi kaulahuivi ja -koru:

Äidin ja tädin kanssa tilattiin hotellilta myös perinteinen englantilainen iltapäivätee. Namskis!

Skonsseja! Hillo puuttuu kuvasta.

Ja kolmioleipiä. Eivät olleet kovin erikoisia...

Maanantaina saatoin äidin ja tädin Birminghamin lentokentälle ja lähdin itse kotiin pakkaamaan, sillä seuraavana aamuna kuudelta olin jo bussissa matkalla Lontoon kautta Brightoniin. Reissuun lähdin mahtavalla vaihtariporukalla! Brightonissa olen käynyt kerran ennenkin - vietin siellä viikon, vai parikin (?) kielikurssilla ollessani n. 15-vuotias.

Brighton Pier

Valokuva Brighton Pieriltä rantaan päin.

Kuva matkaseurastani aurinkoisessa mutta tuulisessa Brightonissa.

Ensimmäiset kaksi yötä vietettiin siis Brightonissa ja nukuttiin 15-hengen yhteisdormissa. Itseäni ei pahemmin häirinnyt yöllätuhisijat, mutta kuulin että joltain oli jäänyt myös yöunet välistä. 

Shoppailun lisäksi Brighton-päivien aikana kävimme syömässä all you can eat - kiinalaisessa. Kaksi kertaa. Onneksi voi lohduttautua sillä, että tuli sitä kyllä käveltyäkin.. Ja ruoka oli tajuttoman hyvää.

Brightonin pieniltä kauppakujilta ostin tämän siron rannekorun

Keskiviikkoyönä emme halunneet nukkua senkään vertaa kuin edeltävänä yönä, joten lähdimme Brightonin kauhukierrokselle. Ilma oli kolea ja sateinen, teemaan sopiva. Saimme kuulla mm. rakastuneesta nunnasta, joka edelleen kävelee kaupungin kujilla etsien kuollutta rakkauttaan. Meidät tutustutettiin myös Northern Lights -nimiseen pubiin matkan varrella.

Brightonista jatkettiin torstaina Southamptoniin. Matkalukemiseksi olin napannut Worcesterista mukaan kirjan "Women & Children first", joka kertoo kuvitteellisista Titanicin matkustajista, ja siitä, miten heidän elämänsä jatkuivat turman jälkeen. En ottanut tarkoituksellisesti tätä kirjaa mukaan, sillä vasta Southamptoniin päästyäni sain kuulla, että sieltähän se laiva lähti seilaamaan. Kävimme seuraavan parin päivän aikana Titanic-museossa, jossa saattoi parikin kyyneltä vierähtää poskelle. Suosittelen kyllä kaikille. Museosta löytyy tarpeeksi tekemistä sekä lapsille että aikuisille. 

Toisena Southampton-päivänä otimme lautan Isle of Wightille. Bussilla siirryimme saaren länsirannikolle, jossa vaelsimme lyhyen matkan katsomaan Needles-kallioita ja tutustuimme samalla raketteihin. Ihan niihin isoihin, jotka lähtee avaruuteen asti. Tästä jatkettiin bussilla saaren itärannikolle, Sandown-nimiseen kaupunkiin, jossa vietimme loput illasta kävellen ja syöden illallista elokuvateemoin varustetussa ravintolassa.

The Needles

Sitten spring break oli ohi, ja oli aika palata esseen pariin. Ja seuraavan esseen pariin. Ja luentojen. Kunnes...

Menin yhdeksi yöksi partioleirille, jonka teemana oli selviytyminen. En tosin tiedä, mitä selviytymistä on siinä, että nukutaan sisällä, haetaan ruokaa kaupasta (joka kyllä tehtiin ja valmistettiin nuotiolla, ainakin puoliksi), istutaan ulkona nuotion ympärillä tuoleilla ja.. siinä se sitten oikeastaan olikin. Itselläni on vielä vähän tottumista tähän paikalliseen partiotoimintaan. Toisaalta on hyvä ajatella, että meille nuorille aikuisille edes yritetään järjestää jotakin kerran kuukaudessa. Ihan tällainen hengailu on myös mukavaa.

Ja hei! Ensi sunnuntaina osallistun partiomarssille. Saas nähdä mitä siitä tulee..

Mikä maa, mikä kuuluvuus?

Ei ole tosiaan tullut kirjoiteltua vähään aikaan. Johtuneepi siitä, ettei Enkkulassa ole kauheasti tapahtunut mitään kovin erikoista. Kolmisen viikkoa kirjoittelin esseitä ja koulutehtäviä ja vietin aikaa opiskelun ohessa muiden kanssa. Sellaista normaalia, mutta kuitenkin omalla tavallaan rentoa ja hauskaa elämää. Kunnes...

Lähdin 15.3. Suomeen viikoksi pedagogisten pääsykokeiden takia. Viikon aikana ehdin käymään lääkiksen Speksi-esityksessä, näkemään kolme kaveria ja perheen. Rentouttavaa! Siitä oikeastaan se loma sitten alkoikin.. Suomi-viikon jälkeen alkoi Enkkulassa Spring break, jonka aloitin reissulla Helsingistä Pariisiin kummitädin kanssa. Vain kolmen yön mittainen matka oli kyllä mukava. Ei tarvinnut stressata, kun pointtina ei ollut nähdä kaikkea kahdessa päivässä. Päätettiin että lauantaina käydään Louvressa ja shoppailemassa ja sunnuntaina suunnattiin Versaillesiin. Noustiin kyllä päiväsaikaan ylös Eiffel-tornin lähellä olevalta metroasemalta, mutta siitä suunnasta torni näytti enemmänkin kasalta rumaa rautaa. Ei kovin mieluinen kokemus.

Niin joo, otin järkkärin mukaan Suomeen ja siitä Pariisiin. Piti kuvata hienoja kuvia. Kunnes tajusin, että a) järkkärin akkua ei löydy mistään, vaikka muistan sen Suomessa laittaneeni laukkuun b) järkkärin muistikortti on edelleen Englannissa kiinni läppärissä. Eli ei sitten hirveästi tullut kuvattua.

Hotellimme sänky

Versaillesin tiluksilla oleva pieni mylly ja maatila. Rakennettu vain ja ainoastaan viihdyttämään palatsissa asuvia - maatilan työntekijätkin taisivat aikoinaan olla palkattuja luomaan idyllistä maalaistunnelmaa. Palatsin porttien ulkopuolellahan tilanne oli täysin toinen.. Täällä tuli tosiaan todettua, miten sisällä omassa satumaailmassaan Versaillesin aatelisväki aikoinaan eli. 

Louvressakaan ei jaksettu olla kovin pitkään, sillä vaikka mentiin aamulla, paikka oli täynnä turisteja ja hengitysilma niin raskas. Kävelimme muutaman kerroksen läpi, kunnes jokainen taulu alkoi näyttää samalta kuin edellinen ja päätimme, että pääteokset Mona Lisa ja Milon Venus olivat ne tärkeimmät. Poistuttiin sitten rakennuksesta.

- Then, on the fourth day, he roped himself a couple of sea turtles, lashed 'em together and made a raft.

- He roped a couple of sea turtles.

- Aye. Sea turtles.

 - What did he use for rope?

- Human hair, from my back.

Meidän piti myös nousta ylös katselemaan riemukaarta, mutta metroasema oli kokonaan suljettu ja poliisit ja metron työntekijät ohjasivat meidät siirtymään suoraan seuraavaan metroon, sillä oli edes turha yrittää nousta katutasolle siltä asemalta. Myöhemmin illalla selvitettiin uutisista, että aukio oli ollut täynnä mielenosoittajia.

Vika illallinen. Ai että oli hyvää.

Mielenkiintoisia persoonia Pariisissa. Ranskalaisilla vaikuttaa aina olevan kauhea kiire, ja palveluintoa ei löydy kovin monesta paikasta. Ilmeisesti hymyilykin on tavatonta, koska eräässä ravintolassa saatiin kummitädin kanssa jälkkärit, koska hymyilin niin kivasti. Kelpaa! : D Tuli tosin pieni kulttuurishokki, kun palasin takaisin Englantiin, ja ravintolassa ainakin neljä eri tarjoilijaa kävi kysymässä, että onko kaikki hyvin ja onko ruoka hyvää ja tarvitsenko jotain.. Mutta pariisilaiset toki olivat erittäin kohteliaitakin, vaikka eleet ja ilmeet eivät sitä aina paljastaneetkaan.

Sacré-Coeur, jonne marssittiin sisälle sopivasti palmusunnuntain messun aikana. Awkward.

Muodin pääkaupunki, ja meikä ei löytänyt kuin 9e maksaneen huivin. Mutta hei, on sekin jotain. Ma-ti yön vietin Birminghamissa ja tuli ostettua Karen Millenin suunnittelema mekko ja korkokengät. Ne menee kuitenkin äidin mukana Suomeen. Ai niin! Äiti ja täti tosiaan saapuivat sitten tänään, tiistaina, Birminghamiin, josta junalla siirryttiin Worcesteriin. Tuleva viikko vaikuttaa ihan mukavalta, vaikka takaraivossa on vielä ajatus siitä, että 8.4. on Film and Literature -kurssin esseepalautus..

Ensi viikolla äiti ja täti sitten häippäsevät takaisin Suomeen ja yhden illan vietän omissa oloissani, kunnes tiistaina aikaisin aamulla suuntaan Brightoniin, jossa on tarkoitus viettää pari yötä. Siitä Southamptoniin ja takaisin Worcesteriin ennen loman loppua.

Kuulemisiin! : )

Hiljainen viikko

Vaikka on ollut paljon tekemistä, silti tuntuu että kolmannella viikolla jokainen on tajunnut, että täällä sitä nyt ollaan ainakin seuraavat kolme kuukautta. Koko ajan voi kuulla jonkun puhuvan skypessä takaisin kotimaahansa ja toisaalta paljon on ollut myös keskustelua kotona odottavista ihmisistä. Opiskelu on alkanut ja lähtenyt kunnolla käyntiin. Joka viikko kirjoitan kolme eri tekstiä kolmelle eri kurssille. Yhden kurssin tehtävänä on kirjoittaa joka viikko yksi lehtijuttu ja lähettää se Guardian lehteen:

www.guardian.co.uk

Ihan jännittävää. Olen ainut kurssilla, joka ei äidinkielenään puhu tai kirjoita englantia, joten odotukseni eivät ole kovin korkealla sen suhteen, julkaistaanko yhtään juttua : D

Kahdella (vai jopa kolmella .. täytyy tarkistaa) kurssilla täytyy myös luoda blogi omista kirjoituksistaan. En vielä tiedä teenkö blogista näkyvän vai vain sellaisen, että proffa saa ne itselleen näkyviin.

Voin taas kertoa vähän lisää viikostani valokuvien avulla:

 Kuvassa yliopiston huppari, jonka ostin muistoksi. Myös oman huoneeni seinäkalenteri, johon en näköjään ole vielä kirjoittanut muistiin mitään..

 Tramps on paikallinen yökerho. Rakennettu vanhan kirkon tiloihin. Suuri kuin mikä, ja sokkeloinen.

 Pari paitaa, jotka ostin aikaisemmin River Islandista.

Ostin myös kengät ja farkut Forever 21 -liikkeestä, kun käytiin lauantaina ensimmäistä kertaa Birminghamissa. 

 Saatiin ystävänpäivänä kukat, kun käytiin syömässä. Täällä ei vaan valitettavasti ole mitään maljakoita, joten oli sitten uhrattava vesipullo sille. 

Joka perjantai kampuksen pubissa Pear Treessa järjestetään Karaoke-ilta. Tässä vaihtarityttöjä laulamassa.

 Sunnuntaina oli kansainvälinen illallinen, jonne sitten Nooran kanssa pakerrettiin 60 karjalanpiirakkaa ja munavoita. Kuvassa munavoi ei ihan vielä ole ehtinyt jähmettymään. : D

 Amerikasta maapähkinävoi-hillo leipiä ja Oreo-kakku.

 Saksasta saksalaisia lihapullia ja Kanadasta siirapissa marinoitua pekonia.

 Italiasta Bruschettaa

 Amerikasta broileri-chilidippiä nachoille.

Ja keksejä ja piirakkaa Australiasta.

Ruokaa oli myös Ranskasta, Tsekistä, Hollannista ja Ruotsista, mutta niistä minulla ei näytä olevan kuvaa. 

Huomenna on tarkoitus lähteä vaeltamaan Malverniin, kukkuloille, josta näkee Walesiin asti. Sunnuntaina matkaamme Bathiin, joten täytyy muistaa ladata tänään kameran akku täyteen..

Kuullaan!