Keskiviikko alkoi museokierroksella. Te Papa Tongarewaa olin odottanut erittäin kauan, mutta sinne päästyämme kokemus oli melko erilainen. Ulkoilmapuiston luolassa kolme teiniä viettivät aikaansa musiikkia kuunnellen, juoden ja pakoillen museon viranomaisia. Siellä ei tehnyt mieli olla kauaa. Museo oli sisältä kuusikerroksinen ja sekava. Joka puolella oli pieniä kiertoreittejä, koloja, isompia käytäviä, isompia umpikujia, ja jo puolen tunnin jälkeen teki mieli lähteä pois.

Siirryimme shoppailemaan Wellingtonin keskustaan. Siellä aika kuluikin nopeasti ja puoli kuudelta, kauppojen sulkeutuessa, mukaan oli tarttunut jakku ja paita. Illalla jalat olivat muusia.

Torstaina lähdimme kohti New Plymouthia. Matkalla geokätköilimme ja löysimme jopa kolme. Jee. En kuitenkaan paljasta, kuinka montaa etsimme...
Kiersimme Mount Taranakin sen länsipuolelta ja hotellille päästyämme lähdimme kävelemään keskustan katuja. Kello oli jo puoli kuusi, joten kaikki liikkeet olivat kiinni. Muistin kuitenkin lukeneeni, että suuremmat kauppakeskukset saattoivat olla auki pidempään keskiviikkoisin ja torstaisin, ja heti seuraavan mutkan takaa sellainen löytyikin. Shoppailu jatkui.

Tänään lähdimme ajoissa hotellilta ja nautimme aamiaisen matkalla. Osallistuimme kahden tunnin kiertoreissuun Waitomon luolissa. Näimme kiiltomatoja ja tippukiviä, ja siinä kävellessämme jäi vähän harmittamaan, etten osallistunut suosittuun Black Water Rafting -kierrokseen, jossa luoliin olisi päässyt tutustumaan laskemalla sen vesistöjä kumisella donitsilla märkäpuku päällä. Ja vain taskulampun valossa, paljon alempana siitä, missä kävelimme.

Luolaseikkailun jälkeen päätimme, että koska auto oli meillä käytössä viimeistä päivää ja emme vielä olleet ehtineet käymään kuumilla lähteillä pulikoimassa, lähdimme ajamaan takaisin saaren keskelle, Rotoruan ja Taupon väliselle tielle, jonka varrella näkyi useita lähteitä. Valitsimme sillan alla olevan lähteen, jonka ohi olimme aikaisemmin alkuviikosta ajaneet. Sillan vieressä yhteen kävivät kaksi jokea/puroa. Toinen, jonka lämpö oli n. 40 astetta, ja toinen, joka yksinkertaisesti oli vain kylmää vettä. Hetken lilluimme risteyskohdassa, jossa vesi oli sopivan lämpöistä, mutta koska sinne asti oli ajettu niin siirryimme myös kokonaan kuumalle puolelle. Hieno kokemus! Eipä tule Suomessa kylvettyä sillan alla virtaavissa puroissa.

Kuumien lähteiden jälkeen oli enää edessä hurja ajomatka Aucklandiin. Perillä olimme 22.30, ja nyt nukkumaan.
Huomenna on viimeinen kokonainen päivä Uudessa-Seelannissa.

Mordor, Napier, Wellington

Maanantaina seikkailimme Tongariron kansallispuistossa. Aloitimme lyhyellä kävelylenkillä Whakapapan hiihtokeskuksen vieressä. Reitillä näimme paikan, jossa Isildur lyö sormuksen Sauronin kädestä, ja muita Mordorin maisemia. Tuulisen ja lumisen reissun jälkeen kävimme ostamassa pipot ja lapaset, kun fiksuina reissaajina niitä emme ottaneet Suomesta mukaan.

Siirryimme vuorta alaspäin ja seuraavaksi kävelimme parin tunnin lenkin ensimmäisille vesiputouksille. Tämän jälkeen hetki autolla ja lyhyt kävely toiselle vesiputoukselle, jossa on kuulemma kuvattu Taru sormusten herrasta -elokuvaa, mutta itse en yhtään muista, mistä kohtauksesta mahtaa olla kysymys.

Tämän jälkeen alkoi pitkä ajo Napieriin. Napierissa kävimme syömässä rantaravintolassa ja painuimme pehkuihin. Vahinko ettei kaupunkiin tullut paremmin tutustuttua, vaikka kiersimmekin kaupunkia autolla saapuessamme.

Tänään aamulla lähdimme ajamaan suoraan Wellingtoniin. Matkalla pysähdyimme syömään aamupalaa pikkukaupunkiin, ja samalla saimme kokilta neuvoja Wellingtonin nähtävyyksistä. Matka jatkui kukkuloiden yli puistoon, jossa kyltir opastivat meidät haltiakaupunki Rivendelliin. Aurinko paistoi, joten kävelimme lyhyen reitin sademetsässä. Ja alkoihan silloin tietysti sataakin. Rakeita. Jep. Taas. Ja aurinko paistoi.

Rivendellistä siirryimme suoraan Wellingtonin eteläosaan ja kävimme Weta-Cavesissa, Sormusten herra -leffojen animaatio- ja proppivastaavien pajalla. Katsoimme lyhyen esittelyvideon ja ihailimme mm. Sauronin asua, örkkejä, uruk-haita, hobitteja, haltioita, miekkoja, vaatteita, karttoja, kirjoja...

Seuraavaksi kävimme kirjautumassa sisään hotelliin ja lähdimme heti kohti läheistä puistoa, jossa leffan kuvauspaikkoja on monia. Kaksi karttaa ja kartanlukijaa + melkoiset korkeuserot maastossa = kireä ilmapiiri. Heti, kun löydettiin kuvauspaikka, oli taas ihan hauskaa. Joskin kartassa oli ilmoitettu kuusi muutakin kuvauspaikkaa, jotka sijaitsivat samassa puistossa, mutta jäivät näkemättä, koska päätimme olla tyytyväisiä kahteen ensimmäiseen löytyneeseen. "Mushrooms!", "Get off the road, quick!"

Kävimme vielä syömässä italialaisessa ravintolassa. Lammas alkaa tulla jo ulos korvista.
Nyt yritän kirjoittaa yhden koulutehtävän valmiiksi ja lähettää sen. Jää ehkä huomiseksi.

Supermies, 186m, Kontu

Lauantaina käytiin tosiaan etsimässä ostoskeskuksen geokätköä. Sen piti olla todella helppo ja nopea löytö, joten eihän me sitä sitten löydetty, vaikka vihjeetkin katsottiin. Eteläsaarelta ei siis löydetty ainuttakaan geokätköä, koska aamuisen etsinnän jälkeen palautimme auton Avikselle ja vietimme aikaa Christchurchin lentokentällä, jossa sitten tuli tehtyä ostoksiakin.

Neljän jälkeen oltiin Aucklandin lentokentällä, josta siirryimme bussin kanssa keskustaan. Sieltä taksilla hotellille, ja kun olimme saaneet matkatavarat huoneeseen, lähdimme heti paikallisjunalla keskustaan. Junassa samaan vaunuun kanssamme hyppäsi akatsuki ja myöhemmin kaupungilla vastaan käveli supermies ja -nainen, vampyyri ja merirosvo. Asiaa hetken selvitettyäni ymmärsin, että juuri tämän viikonlopun ajan Aucklandissa on Maailmanlopun expo, jossa olisin voinut tavata Supernaturalin, Games of Thronesin ja muiden tv-sarjojen tähtiä. Harmittaa ihan hirveästi, etten tiennyt koko tapahtumasta mitään etukäteen. Supernaturalin Bobbyn kanssa olisi ollut ihan mahtava jutella. Ja liputkin olisivat maksaneet vain 20 dollaria eli noin 15 euroa.

Keskustassa nousimme eteläisen pallonpuoliskon korkeimpaan rakennukseen: Auckland sky toweriin. Ylin kerros oli poissa käytöstä, mutta nousimme 186 metrin korkeuteen. Infotaulun mukaan sieltä näki jopa 80km joka suuntaan. Ilta hämärtyi nopeasti ja lähdimme takaisin hotellille.

Seuraava aamu alkoi sähläten, kun aamiaisen jälkeen raahauduimme keskustaan matkatavaroiden kanssa. Satoi vettä, ja tarkoitus oli ottaa taksi Aviksen liikkeelle keskustan toiselle laidalle, mutta koska kaupungissa oli samaan aikaan myös triathlonin maailmanmestaruuskisat, ei takseja ollut saatavilla. Kävelimme keskustan halki, ja autolla pääsimme liikenteeseen vasta kello 11.

Sade ei missään vaiheessa loppunut, mutta se ei haitannut lainkaan, kun pääsimme Hobittilaan. Koko kahden tunnin kierroksen ajan ei edes olisi muistanut, että vettä satoi, ellei melko usein olisi joutunut puhdistamaan kameran linssiä. Joulukuussa ensi-iltaan tulevan Hobitti-elokuvan vuoksi Kontu oli kunnostettu täyteen loistoonsa, ja pääsimme jopa näkemään uusia alueita ja lavasteita, jotka oli rakennettu vain Hobitti-leffaa varten. Iik. Täytyy kyllä katsoa reissun jälkeen TSH -leffat uudestaan ja miettiä sitten aina, että "tuolla mä kävin ja tuossa mä seisoin ja..."
Ostim Hobittilasta tuliaisia ja anorakin.

Hobittilan jälkeen meille ei enää jäänyt aikaa käydä Rotoruan vulkaanisissa puistoissa, vaikka niin oli suunniteltu. Ajettiin kuitenkin puistojen kautta, ja matkalla kurkattiin tien vieressä olevaan hieman suurempaan ojaan, joka osoittautuikin kuumaksi lähteeksi, jossa jo oli ohikulkijoita pulikoimassa. Huomenna toivottavasti pääsemme kokemaan saman, kun lähdemme kävelemään Tongarion luonnonpuistoon, JOS tuo järkyttävä sade loppuu.

Lam lam lam lam hylje

Eilen ajoimme Christchurchiin Arthurs Passin kautta. Melkein koko matkan satoi kaatamalla, mutta pysähdyimme katsomaan muutamia nähtävyyksiä. Kävelimme kaivoksella, jonka sisään emme uskaltaneet mennä, sillä sen läpi virtasi joki hurjaa vauhtia.

 Christchurchissa kyselimme hotellilta, missä kannattaisi käydä syömässä. Vuoden 2011 maanjäristyksen jälkeen kaupungin keskustasta on ollut suuria alueita suljettuna, mutta aulasta osattiin ohjeistaa, että hotellin lähistöllä on ostoskeskus. Kävelimme parkkipaikan toiselle puolelle, missä ei näkynyt kuin rakennustyömaalla käytettäviä metallisia varastokontteja. Konttien toisella puolella aukesi erilainen maailma, sillä konttien sisään oli rakennettu putiikkeja ja kahviloita. Alue näytti varsin tyylikkäältä.

 Tänään suuntasimme aikaisemmista suunnitelmista poiketen rantakaupunki Kaikouraan. Kaupunki on tunnettu valaista, delfiineistä ja hylkeistä, joita voi käydä katsomassa veneellä, helikopterilla tai lentokoneella. Tarkoituksena oli lähteä veneretkelle valaiden luo, mutta veneily peruutettiin kovan tuulen vuoksi. Nähtiin onneksi pari hyljettä makoilemassa viimaisella rantakivetyksellä. Viimalla tarkoitan tuulta, sadetta ja rakeita. Jep. Rakeita.

Syötiin Kaikourassa paikallista rapua ja ostettiin muutamia tuliaisia. Geokätköiltiin myös vähän, mutta ei löydetty. Huomenna ennen lentoa etsitään hotellin vierestä geokätkö, joka paikannettiin eilispäivän aikana. Kierrettiin turistireitti matkalla takaisin Christchurchiin ja jännitettiin, että päästäänkö seuraavalle bensa-asemalle asti. Päästiin.

Hirveästi harmittaa, ettei käyty tänään Kaikouran sijasta Edorasin kuvauspaikalla, jonne alunperin oli tarkoitus mennä. Valaat kuitenkin vetivät puoleensa, ja nyt kun niitä ei päästy näkemään,  niin päivä tuntuu hitusen turhalta. Ehkä täytyy kuitenkin ajatella pohjoissaarella odottavia lotr-kohteita: Rivendell, Hobittila, Mount Doom ja paikka, jossa hobittinelikko piiloutui ratsastajilta. Toivottavasti niistä löytyy hobittilan lisäksi edes yksi. (Suurta vuorta tosin saattaa olla vaikea löytämättä, mutta vuorelle pääseminen onkin vain aikataulutuskysymys. Halutaanko tutustua tarkemmin Taupon järveen melomalla, vai lähdetäänkö kävelemään tuomiovuoren ympäristöön).

Matka jatkuu

Eilen ajettiin Queenstownin kautta Wanakaan, ja maisemat olivat aivan uskomattomia. Noustiin Queenstownissa gondolilla ylös, ja luultiin tulevamme liukuen alas samanlaisella liukurilla kuin Levillä, mutta onneksi ylhäällä selvisi, että tarkoitus on vain katsella maisemia lyhyellä kiertoreitillä. Tästä on kuvatodisteita.   

Matkalla Queenstowniin kävimme katsomassa Bendigon aavekaupunkia. Oli kyllä erittäin aavemainen kaupunki, kun siitä oli jäljellä vain pari kivenmurikkaa. Ihailtiin sitten niitä hetki ja jatkettiin matkaa.  

Queenstownin jälkeen piti käydä ihailemassa jokea, jonka varrella on kuvattu Taru Sormusten Herrasta -elokuvaa. Ei kuitenkaan päästy sinne asti, sillä tie oli suljettu n. 15km ennen päätepistettä.  

Illalla kävelimme Wanakan kaupungissa, jossa oli kylmempää kuin Suomessa viime talvena. Toppi, pitkähihainen, huppari ja toppaliivi eivät riittäneet pitämään minua lämpimänä. Seuraavana aamuna koimme Uuden-Seelannin ilmaston vaihtelevaisuuden, kun kello kahdeksalta aurinko paistaa lämpimästi ja edellispäivän koleudesta ei tietoakaan. Matkattuamme noin tunnin kohti Franz Josefin jäätikköä alkoi vähitellen tihkuttaa, ja parituntisen kävelyreissumme aikana kastuimme kokonaan.  

Shoppailemaan en ole päässyt vieläkään, sillä kaikki kaupat menevät kiinni 17-17.30, emmekä yleensä ole niin aikaisin perillä kohteessa.

Tänään auton mittari näytti, että muutaman päivän aikana ollaan ajettu 1000km. Vaikka tänään ajettiin melko nopeasti suoraan jäätikölle, ehdimme kuitenkin ihailemaan Hawea-järveä ja Thunder creek falls -vesiputousta. Huomenna jatketaan takaisin Christchurchiin. Reittivalinta riippuu siitä, onko Arthurs Passin tie suljettu vai ei.

Ensimmäinen kunnon matkapäivä

Tänään reissattiin Christchurchista Dunediniin. Matkalla käytiin Moeraki Bolders Scenic Reservissä. Ehdittiin viime tingassa ennen nousuvettä. Hienon näköistä. Ajettiin myös näköalareitti Dunedinissä, kun meille jäi hyvin aikaa Dunediniin saapumisen jälkeen. Reitti oli erittäin kapea ja mutkainen, nousi korkealle ja laskeutui taas alas. Hiukan välillä pelotti, mutta sujui hyvin ja otettiin kuvia.

Yhdessä vaiheessa ankka ei meinannut väistää keskeltä tietä, joten jouduimme odottelemaan tovin, että hän suvaitsi siirtyä. Vasemmalla ajamisen hoitaa isä, eikä vielä ole ollut ongelmia, vaikka yksi onneton tilanne kävikin.

Ostettiin tänään myös ensimmäiset postikortit ja hienoja postimerkkejä. Jossain vaiheessa, luultavasti automatkalla, saa sitten kirjoitella niitä. Käytiin myös kävelemässä hotellin vieressä olevassa puistossa.

Pohdittiin myös saniaisen/höyhenen merkitystä, kun sitä/niitä näkyy ihan joka puolella seteleistä kaulakoruihin.

Iltaa kohti alkaa vasta huomata, miten aikaero edelleen painaa. Päivällispöydässä jo melkein nukuin, ja nytkin vaan pyörii mielessä se hetki, kun saa painaa pään tyynyyn. Väsymyksen vaikutus näkyy blogitekstin tönkköisissä lauseissa. Huomenna olisi tarkoitus jatkaa Queenstownin kautta Hawea-järvelle, jota toivottavasti päästään ihailemaan kävellen. Pääsisköhän shoppailemaan kaupungissa..

Lentokenttämeininkiä

Ensimmäisen lyhyen päivityksen piti tulla Singaporen lentokentältä, mutta pienen harhailun vuoksi en ehtinyt kuin käymään nopeasti netissä. Helsinki-Singapore -lento kesti 12 tuntia, ja aika meni yllättävän nopeasti. Tuli oikea lomafiilis, kun sai valita ihan älyttömän monesta elokuvasta suosikkinsa ja katsella sitten niitä. Itse katsoin Narnian tarinat: Kaspianin matka maailman ääriin, Brave ja Mirror, mirror -elokuvat, sillä nämä leffat olisin halunnut Suomessa nähdä, mutten ole ehtinyt käydä katsomassa. Loput lentoajasta keskustelin matkustelusta vieressäni istuvan työmatkalla olevan miehen kanssa ja nukuin.

Heräilin kyllä välillä, ja muistan katsoneeni silmälappujen alta ikkunaa ja miettineeni, että kylläpä meri aaltoilee. Kun oikeasti heräsin kunnolla ennen laskeutumista ja lentokoneen sisäpuolella oli valot, tajusin, että olin unissani tuijottanut kiinni ollutta ikkunaa... Jees, kylläpä se meri tosiaan aaltoili...

Lennolta ei puuttunut actionia, kun yksi lentoemännistä kaatoi kiehuvan teeveden takanani istuvan naisen syliin. Auts.

Singapore-Auckland -lennolla oli myös mukavaa, vaikka jokaisella ei ollutkaan omaa televisioruutua. Henkilökunta oli aivan mahtavaa: ruuat eivät automaattisesti olleet ilmaisia, ja meillä ei ollut mitään tietoa siitä, kuuluisiko meille päivällinen koneessa. Stuertti parkkeerasi vaununsa viereemme ja ilmoitti heti: "Yay! Your meals are provided to you free! Lucky you!" Itsekin riemuitsi normaalia enemmän ilmaisesta ruuasta, kun hekin siitä olivat niin innoissaan. Loput kymmenen tunnin lennosta meni pelaten Angry Birds -peliä ja nukkuessa. Ratkaistiin isän kanssa myös sudokuja.

Ei tosin meinattu päästä lentokoneesta ulos, koska joku oli varastanut lentokoneesta mustan iPadin ja kukaan ei saanut poistua koneesta ennen kuin rosvo saatiin kiinni.

Aucklandin lentokentältä ostettiin netti tablettiin ja prepaid liittymä. Vielä olis edessä parin tunnin lento Christchurchiin, jos ehditään lennolle, kun odotellaan tässä bussia, joka veis meidät sisäisten lentojen terminaaliin.. Sitten keksitään jotain tekemistä illaksi (oltiin sitten Aucklandissa tai Christchurchissa) ja valmistaudutaan maanantaihin, jolloin olisi tarkoitus hakea auto Avikselta ja lähteä ajamaan kohti Dunedinia.