Navaer

Keskiviikko alkoi museokierroksella. Te Papa Tongarewaa olin odottanut erittäin kauan, mutta sinne päästyämme kokemus oli melko erilainen. Ulkoilmapuiston luolassa kolme teiniä viettivät aikaansa musiikkia kuunnellen, juoden ja pakoillen museon viranomaisia. Siellä ei tehnyt mieli olla kauaa. Museo oli sisältä kuusikerroksinen ja sekava. Joka puolella oli pieniä kiertoreittejä, koloja, isompia käytäviä, isompia umpikujia, ja jo puolen tunnin jälkeen teki mieli lähteä pois.

Siirryimme shoppailemaan Wellingtonin keskustaan. Siellä aika kuluikin nopeasti ja puoli kuudelta, kauppojen sulkeutuessa, mukaan oli tarttunut jakku ja paita. Illalla jalat olivat muusia.

Torstaina lähdimme kohti New Plymouthia. Matkalla geokätköilimme ja löysimme jopa kolme. Jee. En kuitenkaan paljasta, kuinka montaa etsimme...
Kiersimme Mount Taranakin sen länsipuolelta ja hotellille päästyämme lähdimme kävelemään keskustan katuja. Kello oli jo puoli kuusi, joten kaikki liikkeet olivat kiinni. Muistin kuitenkin lukeneeni, että suuremmat kauppakeskukset saattoivat olla auki pidempään keskiviikkoisin ja torstaisin, ja heti seuraavan mutkan takaa sellainen löytyikin. Shoppailu jatkui.

Tänään lähdimme ajoissa hotellilta ja nautimme aamiaisen matkalla. Osallistuimme kahden tunnin kiertoreissuun Waitomon luolissa. Näimme kiiltomatoja ja tippukiviä, ja siinä kävellessämme jäi vähän harmittamaan, etten osallistunut suosittuun Black Water Rafting -kierrokseen, jossa luoliin olisi päässyt tutustumaan laskemalla sen vesistöjä kumisella donitsilla märkäpuku päällä. Ja vain taskulampun valossa, paljon alempana siitä, missä kävelimme.

Luolaseikkailun jälkeen päätimme, että koska auto oli meillä käytössä viimeistä päivää ja emme vielä olleet ehtineet käymään kuumilla lähteillä pulikoimassa, lähdimme ajamaan takaisin saaren keskelle, Rotoruan ja Taupon väliselle tielle, jonka varrella näkyi useita lähteitä. Valitsimme sillan alla olevan lähteen, jonka ohi olimme aikaisemmin alkuviikosta ajaneet. Sillan vieressä yhteen kävivät kaksi jokea/puroa. Toinen, jonka lämpö oli n. 40 astetta, ja toinen, joka yksinkertaisesti oli vain kylmää vettä. Hetken lilluimme risteyskohdassa, jossa vesi oli sopivan lämpöistä, mutta koska sinne asti oli ajettu niin siirryimme myös kokonaan kuumalle puolelle. Hieno kokemus! Eipä tule Suomessa kylvettyä sillan alla virtaavissa puroissa.

Kuumien lähteiden jälkeen oli enää edessä hurja ajomatka Aucklandiin. Perillä olimme 22.30, ja nyt nukkumaan.
Huomenna on viimeinen kokonainen päivä Uudessa-Seelannissa.