Madame Tussauds, Watford ja Warner Bros

Hypertekstiesseen jälkeen oli taas aikaa huilia viikko. Sain vieraan Suomesta maanantaina ja oli aikaa käydä Trampsissa, Worcesterin keskustassa, katedraalissa ja Lontoossa. Perjantaina aamulla hyvästeltyäni poikaystäväni Stanstedin lentokentällä jäin pohtimaan tulevaa päivää. Koko päivä piti viettää yksin pelottavassa Lontoossa, joten päätin sitten tehdä siitä vielä vähän pelottavamman menemällä Madame Tussaudsille, jossa en ole koskaan ennen käynyt. Tapasin paljon julkkiksia ja kävelin "kammokujalla". Oli kyllä aika hurjaa.

Madame Tussaudsin jälkeen päätin lähteä junalla Watfordiin, jossa viettäisin seuraavan yön. En tiedä mikä tarjous mahtoi olla kyseessä, kun iltasella löysin hotellilleni ja tajusin, että olin maksanut yöstä näin hienossa hotellissa vain 50€. Oli kyllä mukavaa. Illalla kävin vielä kävelyllä ja otin kuvia hotellin ympäristöstä ja puistosta. Eivät kyllä onnistuneet kovin hyvin, joten lisään nyt vain tämän yhden kuvan:

Sitten se päivä koitti. Lauantaina aamulla heräsin aikaisin ja käppäilin Warner Brosin studiolle, joka sijaitsi hyvin lähellä hotelliani. Oikeastaan tuli vietettyä siellä sitten koko päivä, kun kierros, johon olin lähdössä parin kaverin kanssa, oli buukattu vasta puoli viideksi. Onneksi studion kauppa oli valtava, joten pohdin jo valmiiksi ostokset, jotka nappaisin mukaani, kun tulisimme kierrokselta. Ostoslista oli kyllä aluksi ihan hirmupitkä, mutta koska oli paljon aikaa, sain järkevästi poistettua noin puolet tavaroista ja ostin sitten vain ne "pakolliset".

Jos et halua lukea Warner Brosin kierroksen "juonipaljastuksia", kannattaa lopettaa tämän postauksen lukeminen tähän. Kuviakaan en näin ollen suosittele katsomaan.

Kierros alkoi fantastisesti lyhyellä leffalla Harry Potterista ilmiönä. Päänäytteljiäkolmikko esitteli elokuvan tekoon liittyviä juttuja valkokankaalla, kunnes kangas nostettiin ylös ja sen takaa paljastui valtava kultainen ovi Suureen Saliin. Se hetki oli kyllä uskomaton.

Tätä autoa päästiin studiolla myös ajamaan. Meikä oli ratissa, ja mentiin sitten ihan ympäriämpäri. Pääsimme myös kokeilemaan luudalla lentämistä rohkelikon tupakaavuissa - lentomatka oli melko pitkä: Lontoon autoteiltä Tylypahkan tiluksille. Kummastakin seikkailusta sai sitten ostaa videon tai pelkkiä kuvia. Oli aika kallista huvia, jos siitä muiston itselleen halusi, joten tyydyin yhteen kuvaan, jossa olen ystävineni auton sisällä. Huispauksen tosin tulen muistamaan aina. Melkein nappasin siepinkin.

Jonotusta kierrokselle

Iik.

Suuri Sali

Poikien makuuhuoneet

Optisia illuusioita. Arvaa miten pitkä käytävä todellisuudessa on?  N. pari metriä.

Rohkelikkojen tuvasta

Pelataanko shakkia?

Aivan valtavan kokoinen Tylypahka. Mutta ei tarpeeksi suuri, että olisi oikeasti päässyt käppäilemään käytävillä. Kuulin, että sellainen Tylypahka löytyisi Floridasta. Täytynee suunnata sinne seuraavaksi.

Ostokset. Tässä tosin ei ole ihan kaikki, sillä paria lahjaa en voi vielä paljastaa. Suklaasammakko ja Bertie Bottin jokamaunrakeet säästän Suomeen. Omnomnom. Rakeiden makuvalikoimaan tosin lehtisen mukaan kuuluvat myös oksennus, saippua ja mädäntynyt kananmuna...

Moniko muuten tiesi, että Feeniksin Killan leffajulisteissa ei ole oikeasti Ginny Weasleyn näyttelijä Bonnie Wright, vaan hänet korvaava näyttelijä? Tämä johtui ilmeisesti siitä, että kuvauspäivän aamuna Bonnie oli nukkunut pommiin.

Oli aivan henkeäsalpaava viikonloppu, ja toivon joskus pääseväni todella käymään tuolla Floridan Tylypahkassa ja Tylyahossa, sillä en edes ehtinyt maistelemaan kermakaljaa, jota studiolla myytiin. Pöh.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä saavuimme takaisin Worcesteriin, ja sunnuntaina osallistuin paikallisten partiolaisten St George - päivän partioparaatiin, jota suomalainen kämppäkaverini kävi kuvaamassa.

Nyt alkaa hurja opiskelurupeama. Kirjoitettavana neljä lopputyötä jokaiselle kurssille. Pian pitäneekin jo alkaa pohtia kotiinpaluuta.