Been there, done that

No eihän se äidin ja tädin viikko täällä sitten sujunut ihan täydellisesti. Ensimmäisen päivän jälkeen äiti tuli kipeäksi ja vietti seuraavat kolme ja puoli päivää hotellihuoneessa. Pääsi kuitenkin käymään yliopistolla ja kierreltiin vikana päivänä taksilla ne tärkeimmät kohteet (Katedraali ja The Hive -kirjasto). Oli kyllä silti ihan kivaa ja tuli itsekin tutustuttua Worcesterin keskustaan vähän tarkemmin - niihin pikkukauppoihin ja pieniin kävelykatuihin. Tällä viikolla kävin myös ekaa kertaa paikallisella kirpparilla ja heti ostin kaksi uutta paitaa ja kaulakorun. Tämän viikon ostoksiin kuuluu myös uusi kaulahuivi ja -koru:

Äidin ja tädin kanssa tilattiin hotellilta myös perinteinen englantilainen iltapäivätee. Namskis!

Skonsseja! Hillo puuttuu kuvasta.

Ja kolmioleipiä. Eivät olleet kovin erikoisia...

Maanantaina saatoin äidin ja tädin Birminghamin lentokentälle ja lähdin itse kotiin pakkaamaan, sillä seuraavana aamuna kuudelta olin jo bussissa matkalla Lontoon kautta Brightoniin. Reissuun lähdin mahtavalla vaihtariporukalla! Brightonissa olen käynyt kerran ennenkin - vietin siellä viikon, vai parikin (?) kielikurssilla ollessani n. 15-vuotias.

Brighton Pier

Valokuva Brighton Pieriltä rantaan päin.

Kuva matkaseurastani aurinkoisessa mutta tuulisessa Brightonissa.

Ensimmäiset kaksi yötä vietettiin siis Brightonissa ja nukuttiin 15-hengen yhteisdormissa. Itseäni ei pahemmin häirinnyt yöllätuhisijat, mutta kuulin että joltain oli jäänyt myös yöunet välistä. 

Shoppailun lisäksi Brighton-päivien aikana kävimme syömässä all you can eat - kiinalaisessa. Kaksi kertaa. Onneksi voi lohduttautua sillä, että tuli sitä kyllä käveltyäkin.. Ja ruoka oli tajuttoman hyvää.

Brightonin pieniltä kauppakujilta ostin tämän siron rannekorun

Keskiviikkoyönä emme halunneet nukkua senkään vertaa kuin edeltävänä yönä, joten lähdimme Brightonin kauhukierrokselle. Ilma oli kolea ja sateinen, teemaan sopiva. Saimme kuulla mm. rakastuneesta nunnasta, joka edelleen kävelee kaupungin kujilla etsien kuollutta rakkauttaan. Meidät tutustutettiin myös Northern Lights -nimiseen pubiin matkan varrella.

Brightonista jatkettiin torstaina Southamptoniin. Matkalukemiseksi olin napannut Worcesterista mukaan kirjan "Women & Children first", joka kertoo kuvitteellisista Titanicin matkustajista, ja siitä, miten heidän elämänsä jatkuivat turman jälkeen. En ottanut tarkoituksellisesti tätä kirjaa mukaan, sillä vasta Southamptoniin päästyäni sain kuulla, että sieltähän se laiva lähti seilaamaan. Kävimme seuraavan parin päivän aikana Titanic-museossa, jossa saattoi parikin kyyneltä vierähtää poskelle. Suosittelen kyllä kaikille. Museosta löytyy tarpeeksi tekemistä sekä lapsille että aikuisille. 

Toisena Southampton-päivänä otimme lautan Isle of Wightille. Bussilla siirryimme saaren länsirannikolle, jossa vaelsimme lyhyen matkan katsomaan Needles-kallioita ja tutustuimme samalla raketteihin. Ihan niihin isoihin, jotka lähtee avaruuteen asti. Tästä jatkettiin bussilla saaren itärannikolle, Sandown-nimiseen kaupunkiin, jossa vietimme loput illasta kävellen ja syöden illallista elokuvateemoin varustetussa ravintolassa.

The Needles

Sitten spring break oli ohi, ja oli aika palata esseen pariin. Ja seuraavan esseen pariin. Ja luentojen. Kunnes...

Menin yhdeksi yöksi partioleirille, jonka teemana oli selviytyminen. En tosin tiedä, mitä selviytymistä on siinä, että nukutaan sisällä, haetaan ruokaa kaupasta (joka kyllä tehtiin ja valmistettiin nuotiolla, ainakin puoliksi), istutaan ulkona nuotion ympärillä tuoleilla ja.. siinä se sitten oikeastaan olikin. Itselläni on vielä vähän tottumista tähän paikalliseen partiotoimintaan. Toisaalta on hyvä ajatella, että meille nuorille aikuisille edes yritetään järjestää jotakin kerran kuukaudessa. Ihan tällainen hengailu on myös mukavaa.

Ja hei! Ensi sunnuntaina osallistun partiomarssille. Saas nähdä mitä siitä tulee..